Puhutaanpa hammaslääkärin pelosta

Ilmiötä selventää tri Merike Immato

1. Miksi ja miten ihmisissä syntyy hammaslääkärin pelko? Mitä mieltä lääkärinä olette tästä?

Pelko hammaslääkäriin tai hoitokäynnille saapumiseen on aivan kuten jokainen muukin pelko, syntynyt ihmisen päässä, hänen ajattelutavassaan. Muisto jostakin aikaisemmin koetusta toimenpiteestä, aikoinaan koetusta kivusta, joskus koetusta pelosta…

Siihen liittyy tosiseikka, ajattelutapa – “saattaa olla, että minuun koskee.”
Kivun pelko.
Pelko joutua tilanteeseen, johon ihmisellä ei ole päätösvaltaa, vaan hänen täytyy luottaa hoitavaan lääkäriin.

Tilanne, jota ihminen ei pysty itse kontrolloimaan, on hankala tilanne.
Ihminen saattaa toimia tällaisessa tilanteessa kahdella eri tavalla: sopeutumalla siihen ja luottavaisena tai kieltäytymällä sopeutumasta ja muuttumalla epäluuloiseksi.

Viime 10-15 vuoden aikana on hoitomahdollisuuksiin tullut paljon uutta, mm. puudutustekniikoita ja lääkkeitä. Tämän johdosta on myös hammaslääkärin pelko moninkertaisesti vähentynyt, aikuisten kokemaa paniikkia tai hoitohuoneesta juosten poistumista näkee enää harvoin. Ehkä myös tietoisuus ja mahdollisuudet tällaisessa tilanteessa hoidon jatkamiseen ovat parantuneet, lisäksi on tullut myös mahdollisuus hampaiden nukutuksessa hoitamiseen.

Mutta – edellä mainitut parantuneet hoitomahdollisuudet ovat huomattavasti vähentäneet “hammaslääkärin aiheuttamaa ahdistusta”. Lapsilla on usein lääkäriin saapuessa mukanaan jonkun muun kokema pelko tai kokemus.

2. Millaisia neuvoja antaisitte asiakkaille, jotka ahdistuvat helposti, mutta joutuvat hakeutumaan hammaslääkärille hampaitaan hoitamaan tai suunsa tilannetta tarkistamaan?

Luottamus – se on tällaisissa tilanteissa kaikkein tärkeintä.

Tässä voi ihminen itse auttaa itseään, asennoitumalla hammaslääkärikäyntiin itsensä kunnioittamiseen, omasta terveydestään vastuun ottamiseen, omaan persoonallisuutensa ja olemukseensa tutustumiseen liittyvänä prosessina. Merkitystä on myös lääkärin kanssa syntyneellä hyvällä yhteydellä ja klinikalla, sillä hammashoito on toimenpiteenä hyvin intiimi ja henkilökohtainen. Lisäksi voi keskustella omalääkärin kanssa ja pyytää tarvittaessa miedompia rauhoittavia lääkkeitä ennen hammaslääkärikäyntiä. Tai on opittava ohjaamaan omaa ahdistuneisuuttaan, joka on helposti ahdistuville ihmisille tärkeä taito myös muissa samantyyppisissä tilanteissa selviämiseen. Mutta tärkeintä on mielestäni luottaa hammaslääkäriin, hän tekee aikana kaiken voitavansa, jotta ihminen kokisi olonsa turvalliseksi.

Tietenkään ei voi edellyttää, että hoitotuolissa olisi olo samanlainen kuin kylpylässä hunajahieronnasta nauttien. Hoitotuolissa on kuitenkin suoritettava toimenpiteitä, joissa käytetään monenlaisia teknisiä laitteita ja tämä kaikki vain siihen, että suun terveys olisi parempaa.

Jotta hymy loisi uusia mahdollisuuksia ja soisi itsevarmuutta.

3. Miten rauhoitatte asiakasta vastaanoton aikana ja onko se ylipäätään mahdollista?

Vastaanoton aikana on asiakas, erityisesti pelokas asiakas, erityisen huomion kohteena.

Koska lääkärin pitää kohdistaa huomionsa suussa tapahtuvaan toimenpiteeseen, on asiakkaan seuraaminen assistentin tehtävä. Lääkärin oma kokemus kertoo jo asiakkaan astuttua huoneeseen, miten hänen pitää toimia ja mitä pitää sanoa ja mitä jättää sanomatta.

Toisin sanoen – hammashoitolan henkilöstö on usein myös psykologin roolissa, ja se edellyttää tietynlaista osaamista. Tätä osaamista ei voida opiskelun aikana hankkia, se kertyy kokemuksen ja ihmisluonteen tuntemuksen kasvamisen myötä.

4. Millaisia kokemuksia olette itse pelokkaiden ja ahdistuneiden asiakkaiden kanssa saanut?

Kuten jo aikaisemmin totesin, taitoja pelokkaan asiakkaan kanssa kommunikoimiseen tulee kokemuksen myötä.

Aivan kuten lääkäri harjoittelee koko lääkärinuran aikana kädentaitojaan, hän kehittyy myös ihmisenä ja tutustuu yhä paremmin asiakkaiden psyykkeeseen. Myös ahdistuksen poistamiseen ja varmuuden ostamiseen Pelokkaiden ihmisten kanssa kuluu enemmän aikaan, erityisesti ensimmäisten hoitokertojen aikana, jolloin pitää keskittyä keskustelemiseen, ei niinkään hoitamiseen.

Olen kokenut iloa aikuisista ja lapsista, jotka ylittävät pelkonsa ja ovat jokaisella seuraavalla hoitokerralla aina vain reippaampia ja reippaampia. Tällaisissa tapauksissa pitää ihmistä tunnustaa ja kehua. Sen me teemmekin.

5. Miten lasten vanhemmat voisivat valmistella ja tukea lapsiaan ennen hammaslääkärikäyntiä?

Se on hyvin, hyvin tärkeä aihe. Hyvin tärkeä.

Lapset luottavat ensisijaisesti vanhempiinsa. Siksi pitää olla tarkkana jokaisen sanan ja käyttäytymisen osalta, pyrkien huomaamaan, mikä välittää lapselle viestin – nyt tarkkana, täällä saatat kokea kipua!

Omia pelkoja ei saisi siirtää lapseen vain sen johdosta, että “nämä ovat minun muistoissani olevia pelkoja.” Lapsi on aina hyvin vastaanottavainen, hän vasta muodostaa omia asenteita – saapuisiko hammaslääkäriin iloisin mielin tai päinvastoin – pelokkaana.

On tärkeää tukea lapsen kulkemista hammaslääkärin vastaanotolle, kuunnella häntä, kertoa hampaiden tarkistamisen tarpeesta ja opettaa hampaiden pesemisen tekniikkaa. Lapsen suun terveys ja pelkokäyttäytymisen kuvio ovat joltakin osin kodin peili, kuten se ilmenee myös monissa muissa toimissa, puhetavassa, käyttäytymisessä.

On olemassa hauskoja piirrettyjä, opetuselokuvia – jotka auttavat vanhempia lapsen valmistelemisessa. Annan tässä internetosoitteet – suukool.ee – siellä on hauskoja opetuselokuvia lapsille ja aikuisille. Ne kertovat ravitsemuksesta, suuhygieniasta, terveyskäyttäytymisestä jne. Niitä kannattaisi katsoa yhdessä ja luoda hammaslääkärikäynnistä kiehtova seikkailu, jonka aikana näkee ja kokee paljon uutta ja kiinnostavaa. Mutta tärkeintä – hampaat hoidetaan kuntoon, jos on tarpeen. Tämä lääkärikäynti voisi olla yhtä kiehtova kuin kampaajalla käynti tai vierailu johonkin leikkihuoneeseen…

Kaikki lähtee asennoitumisesta eli vanhemman päätöksestä, miten tilanteessa toimitaan. Esivalmistelut täytyy tehdä jo ennen lääkärikäyntiä.

Hyvät vanhemmat – laittakaa älypuhelimenne kassiin tai taskuun ja olkaa pienten sankareittenne tukena, kun tuotte heidän hammaslääkärin vastaanotolle. Älkää sanoko: “Älä pelkää, HÄN EI TEE SINULLE MITÄÄN!”

Yhteenvetona: tärkein viesti on ihmisen itsensä vastuun ottaminen. Sekä oman suunsa terveydestä että myös omien pelkojen selvittämisestä. Hammaslääkärit ja koko klinikan tiimi voi olla ahdistuksen lievittämisessä ja suun terveyden hoitamisessa vain avustajan roolissa.